Onnea on

Kaksi ja puolivuotta kahlattiin välistä erittäin syvissä vesissä, monta kertaa teki mieli lyödä hanskat tiskiin, osastolla maatessa kolmannen kerran kun lääkäri kertoi ettei ole enään mitään tehtävissä olin valmis luovuttamaan lopullisesti. Ilman tuota miestä en usko että siittä olis noustu taas kerran. Mutta 29.6 saimme valon pilkahduksen "jos kuitenkin" ja tuo pilkahdus muistuttaa nyt joka päivä muljahduksin olemassa olostaan ja siittä että jos oikein jotain toivoo se lopulta sulle annetaan tavalla tai toisella. Nyt voin sanoa että mulla on se mitä halusin ja näin on hyvä :)

-Heidi + Tyyne 20+3