Kuukausi

Heipodeei!

Nyt osaan samaistua kaikkiin perheellisiin, aika menee kuin siivillä!
Vastahan tuota pientä miestä odotettiin reilun 3 vuotta, vastahan oltiin raskaana, vastahan synnyttämässä ja nyt tuo tirriäinen onjo yli kuukauden vanha!


Meillä asustaan oikein perus tyytyväinen pieni mies, turhia ei itkeskellä ja yössä herätään vain 2krt syömään :)
Isimies on ollut nyt pojan syntymän jälkeen 4 päivää töissä, ensin oli isyyslomalla ja nyt kesälomalla vielä 3 viikkoa :) Kyllä kelpaa <3 
Pojalla tulee paljon hymyjä ja kovasti äherretään josko päästäisiin mahalleen kääntymään, mutta toistaiseksi on saatu vain raivarit kun ei kroppa tottele =D
Ristiäisiä meillä vietetään vasta heinäkuussa, vaikka sukulaiset kovasti nimeä kyselevät selviää se vasta ristiäisissä ;)



Mutta tälläinen pieni päivitys meidän arjestamme, pienimies haluaa huomioo joten tää mamma sulkee koneen!
Laittakaahan viestiä mistä haluaisitte lukea :)

-Heidi

Hän on täällä.

Meidän suloinen pellavapää syntyi 15.4 klo 1.39 ♥
Laskettuaika olisi ollut 5.4 mutta poika päätti odotuttaa itsetään, mutta muutama kuukausi sitten näin unen jossa poika syntyi 15.4 ja niinhän sitten syntyikin! ;) Ystäviemme häät olisi ollut 16.4, meitä edustamassa oli sitten vain isukki ♥

Pieni mies on siis tänään viikon vanha tirriäinen ja vanhemmat on aivan myyty! Molemmat katselee poikaa vähän väliä hymy korvissa, voisi ulkopuoliset pitää meitä hiukan hölmöinä! ;) 

Synnytys meni oikein hyvin! Kokonaiskesto oli n. 11 josta ponnistusvaihe oli 19minuuttia, pienet taistelutikit saatiin mutta kyllä se oli sen arvoista ♥
Mitat hurmurilla oli 3195g ja 49cm, meidän rimppakinttu :) 
Tulen jossain vaiheessa kertomaan tarkempaa synnytyskertomusta, jahka nää huurut vähän laskee! :) Mutta pääpiirteittäin täällä ollaan hyvin onnellisia, poika nukkuu, syö ja nukkuu, ainakin toistaiseksi! :)

-Heidi

Ensi kuussa.

Tänään kun heräsin, se iski tajuntaani ja kovaa! 
Ensi kuussa... MEILLÄ ON VAUVA! 

Pelottavaa, jännittävää ja outoa! Mutta samalla niin ihanaa! <3

32+0

Äiti ja isä rakastaa sua aivan mahdottomasti, ainut toiveemme on saada sut elävänä osaksemme elämäämme. 
Isä tutkailee liikkeitäsi masun läpi joka päivä ja edelleen hämmästyy siitä kuinka "iso" susta on jo tullut ja kuinka voimakkaita potkusi ja lyöntisi ovat vatsan läpi.
Vastahan katselimme viikolla 7 kun olit vaan pikkurillin kokoinen mötti ja nyt jo näytät aivan vauvalle, meidän vauvalle.  


Malttamattomana odottemme sua! Sänkysi odottaa pedattuna ja ainut mikä täältä enään puuttuu, olet sinä. 
Meidän oma mahamelskaaja <3
Kasva kuitenkin vielä, me jaksamme odottaa.
Kunhan vain tapaamme sinut parin kuukauden päästä ja saamme ihastella sinua vielä kun olemme isäsi kanssa vanhoja.

Rakkaudella; Äiti ja Isä

Vuosi

Tänään siitä on vuosi kun kuultiin ettei enään oo mitään tehtävissä. Olit matkannut pilven päälle. 
Ikävä ei hellitä koskaan, pidäthän veikasta huolen ? <3

Huoli

Meillä alkoikin viikonloppu hiukan erilaisissa merkeissä ja jouduimme ottamaan eilen alkuillasta suunnaksi synnärin. 
Edellis yö oli mennyt ähkien, puhkuen ja valvoen kiitos supistusten. 

Eivät laantuneet särkylääkkeillä, levolla eikä myöskään kuumalla suihkulla joten päädyttiin siihen että miehen kotiuduttua töistä lähdemme käymään. 
Siellä meidät sitten otti vastaan oikein mukava kätilö ja päästiinkin nopeasti käyrille. Siihen sitten supistuksia piirtyi tasaseen tahtiin.

Seuraavaksi menimme lääkärin luokse joka teki sisätutkimuksen ja ultraäänen. Kanava on lyhentynyt sentin ja kohdunsuu pehmentynyt.. 
Mutta lääkäri ei ollut huolissaan, kunhan vain saataisiin supistukset laantumaan. Lääkäri teki myös tikkutestin joka näytti negatiivista sen suhteen että poika olisi 2 viikon sisään syntymässä. Huh! 

Tämän jälkeen menimme tarkkailupuolelle pötköttelemään hetkeksi kunnes kätilö tuli pistämään olkapäähän supistusten estolääkettä. 
Siinä sitten makoiltiin ja toivottiin että tuo lääke auttaisi. 
Reilu tunti siinä meni ja supistukset alkoivat laantumaan, eivät ne kokonaan loppuneet mutta tarpeeksi siihen että voisimme lähteä kotiin! :) 
Nyt sitten elellään normaalia arkea, kuunnellen kroppaan tietysti. 
Mitään rajoituksia ei lääkäri antanut, mutta maalaisjärkeä saa käyttää :) 

Kyllä se hiukan mietityttämään pistää, täytyy vaan toivoa että pojulla ei vielä hirveä kiire olisi tänne, viikkoja kun "vasta" 31+4 :) 
Huolen aihetta tälle mammalle aiheutti myös pojan paino.. 
Sen arvion mukaan poju ei olisi kerännyt painoa viikon + 3 päivän ajalla lisää kuin 36grammaa.. 
Nyttenhän sen pitäisi kasvaa nopeammin? No eipä tunnu kasvavan.. 
Istukan virtaukset sen muut ovat kunnossa mutta jostain syytä poika ei vaan kasva nopeammin. Nyt olisi siis kasassa 1430grammaa arviolta. 

Parisen viikkoa pitäisi malttaa seuraavaan ultraan ja painokontrolliin. 
Täytyy vaan toivoa että poitsu olisi ottanut spurtin.. huokaus.. 

-Heidi

Lapsiluku

Nyt ollessamme jo "turvallisilla" viikoilla ja laskettuun aikaan on enään 9 viikkoa niin olemme jo useamman kerran törmänneet tähän "Sitten seuraavaksi teette tytön" lauseeseen tai että "Kyllähän nyt pojalle pitää pikkusisarus saada" mutta me vain kysymme miksi?!

Eikö enään yksi lapsi riitä kenellekkään? Pöyristyneenä katsellut kun jotkut ovat vasta 6-7 kuukauden ikäisen pienokaisen vanhempia ja jo nyt äiti menee puolessa välissä uutta raskautta, huh ehkä sopii heille mutta ei kiitos! 

Me puhuimme asiasta jo silloin kun keskenmeno sattui kohdallemme melkein vuosi sitten ja jo silloin päätimme että yksi riittää jos sekään meille suodaan.
En voi sanoa että me emme tee kuin yhden, koska lapsia ei tehdä ne saadaan. Mutta ärsyttää ihmisten ajattelu siitä että lapsi on itsestäänselvyys.
On kuultu vitsailua että ensi vuonna lähdetään sitten ulkomaille niin voimme joko "harjoitella toisen tekemistä" tai että "jos en ole silloin jo uudelleen raskaana" tähän kun vastaamme että ei me haluta kuin yksi niin tulee "Kyllähän nyt sisarus pitää olla" ja ai että kun se on raivostuttavaa! Mutta tähän yleensä tyydymme vastaamaan että "Odotetaanko edes tämä yksi ensin maailmaan.." 

Loppuviimeksi kyllä he sitten huomaavat että meille ei toista tule. 
Olen enemmänkuin kiitollinen siitä jos poika saadaan elävänä maailmaan ja meistä tulee vihdoin perhe. 
En tarvitse toista lasta että me olisimme "kokonaisia", meille riittää tämä mahamelskaaja <3 

-Heidi ja poika 30+6 <3