Saimme 17.8 oikein hyviä uutisia ja näimme myös pienen nyyttimme.
Pienen sydän sykki tasaiseen tahtiin, kaikki oli oikein mallikkaasti ja ovat myös tälläkin hetkellä :)
En uskaltanut aikaisemmin oikein iloita vielä sykkivästä sydämmestä, koska olimmehan aikasemminkin nähneet saman? Joka sitten viikko myöhemmin riistettiin pois.
No ei tällä kertaa! Pääsimme jo ensimmäiseen neuvolaan asti ja nyt porskutellaan viikolla 8+1 <3
Myös pahoinvointi on rantautunut meille ja viimeiset 2 viikkoa olen viettänyt halaillen pönttöä eikä töihin menosta tietoakaa mutta mitä en tekisikään pienen nyttyrämme vuoksi <3
Noin 4 viikkoa olisi vielä viikkoon 12 ja laskettuaika on 5.4.2016 <3
So far so good! Toivotaan että kaikki jatkuu hyvin loppuun saakka :)
8.9 seuraava ultra ja silloin meidän pitäisi olla jo viikolla 10, apua!! :)
-Heidi
Ärsyttää, kiukuttaa, väsyttää, tuskastuttaa, ei malttaisi odottaa ja mitähän kaikkea muuta.
Oireita on vajavaisesti (mutta kai ne pienetkin on jotain?) eikä aikaa varhaisultraan saapunut tänäänkään.
Sinänsä koko ultra on turha, mutta toisaalta ei.
Saamme ainakin tietää onko kaveri oikeassa paikassa mutta siihen se sitten jääkin, viimeksi meni viikko tuosta ultrasta ja olimme taysissa keskeytyneen keskenmenon takia, joten huolta se ei ainakaan vähennä (no okei ihan pikkiriikkisen)...
Olen aika varma että kaveri köllöttelee oikeassa paikassa, mutta onko se tarpeeksi lujasti kiinni?
Viedäänkö tämä kaikki meiltä pois uudestaan? Saammeko ikinä pientä tuhisijaa mukaamme, jää nähtäväksi.
Yritys on kova pitää mieli positiivisena mutta pelko häilyy kokoajan selkärangassa, eikä se sieltä taida ihan heti pois lähteä.
Haluaisin kertoa jo koko maailmalle että "meille tulee vauva!!" mutta en voi, en vielä moneen viikkoon jos ollenkaan.
Millä saisin tuon ikuisen pessimistin pois takaraivosta huutelemasta ja miten voisin edes yrittää olla iloinen näistä viikoista kun olen "raskaana kunnes toisin todistetaan"?
Mitään ei ole vielä viety pois ja kaikki voi jatkua edelleen jatkua hyvin tai päättyä huonosti mutta nyt ollaan tässä hetkessä, miksi en siis osaa nauttia tästä? nauttiiko näistä piinaviikoista kukaan? Tai juu ehkä ne jotka eivät tiedä sanaa keskenmeno vaan ovat lisäämässä positiivisesta testistä kuvaa facebookkiin heti sen tehtyään, hastagein #meilletuleevauva ja muuta...
-Heidi
Tässä muutamien päivien aikana on raskaus ollut oikeastaan hyvin vähän mielessä ja hyvä niin!
Mitä nopeammin nämä viikot menevät eteenpäin sitä vähemmän on jäljellä näitä piinaviikkoja.
Edelleen emme siis tiedä on kaveri löytänyt oikeaan paikkaan, kun ei varhaisultraan ole aikaa vielä saapunut, toivottavasti sekin pian saapuu.
Mutta neuvolaan saimme ajan ja se on 21.8 jännittävää! Vaikka olemme 3 kertaa olleet raskaana, vielä kertaakaan emme ole päässeet neuvolaan asti, joten silläkin tapaa tuo on minulle tärkeä "pylväs" saavutettavaksi. Toivota sopii että tällä kertaa saaamme pienen tuhisijan 9kk päästä matkaamme mukaan <3
Tänään omian laskelmian mukaan mennään 4+6 viikoilla joten vielä olisi n.7 vko jona aikana voi tapahtua vielä mitä vaan, mutta varovaisen toiveikkaana mennään eteenpäin.
Oireettomuus (onhan närästästystä ja välillä yököttävä olo) saa stressaamaan, olen ehkä outo mutta toivoisin että alkaisin oksentamaan? heh. Noh yritetään pitää lippu korkealla ja toivoa että 4 kerta toden sanoo :)
-Heidi
