9 viikkoa

Aika huikeeta ajatella että enään 9 viikkoa niin poitsu on täysaikanen ja voi syntyä koska vaan! Lähenevä synnytys pelottaa edelleen ja täytyykin ottaa se puheeksi kuun lopussa neuvolassa. 

Eihän sinne mahaan oo kukaan jäänyt, mutta se kipu! Se pelottaa eniten.. 
Mutta onneksi on sentään vielä se toivottavasti 9 viikkoa aikaa kerätä ajatukset kasaan :)  
26 päivä olisi vielä luultavasti viimeinen ultraääni ja en malttaisi odottaa!
Saamme nähdä kuinka poika on kasvanut ja että onko istukka siirtynyt tarpeeksi pois kohdunsuulta että alateitse synnyttäminen on mahdollista. 
Kyllä tämä raskaus on vaan niin hermoja raastavaa että en tähän enään toista kertaa ryhdy, jos tämä pienokainen saadaan elävänä syliin niin hän meidän ainoaksi jääpi ja meille se riittää :) Vaikka moni epäileekin mielemme muuttuvan vielä monta kertaa, en usko että kukaan saa näitä arpia mun päästä pois että "nauttisin" seuraavasta raskaudesta ilman pelkoja. 

Toissayönä oli lähellä ettei lähdetty käymään tarkastamassa poitsun tilannetta kun en ollut hetkeen (oikeasti varmaan tuntiin) tuntenut liikkeitä eikä poitsu millään meinannut herätä antamaan potkuja, siinä sitten herättelin miehen hereille ja ONNEKSI miehen laittaessa käden masulle alkoi mylläys, huh!  
Kyllä sitä on vaan niin hermoheikko, en malta odottaa että tää raskaus on ohi ja poitsu sylissä!

Mutta yleisesti meille kuuluu oikein hyvää, vaikka väsynyt tähän raskaana olemiseen olenkin, en tätä silti mihinkään vaihtaisi kunhan vaan tästä se elävä lapsi saadaan jonka kanssa saadaan kokea kaikki ilot/surut :)  

Mutta mitä tahtoisitte lukea? Laittakaapa kommenttia tulemaan! :) 

-Heidi ja mahamelskaaja 28+1